Ensimmäisen kuukauden ajatuksia

Jostain syystä tämä kirjoitus ei ollut päätynyt nettiin asti, vaikka sen olin julkaisevinani. No, tässä tämä kuukauden myöhässä:

Aika täällä on mennyt samalla hirmu nopeasti ja hitaasti. Kohta on jo ensimmäinen kuukausi takana. Ensimmäiset viikot menivät tutustuessa kaupunkiin. Yliopiston puolelta kaikki oli järkätty suht hyvin. Vähän saatiin juosta paikasta toiseen, mutta auttoivat ja opastivat kuitenkin kaikessa, jotta saatiin elämä täällä käyntiin.

Ensimmäisiin viikkoihin on kuulunut myös paljon hajoamista kaikkeen. Minkään sortin pankki- ja luottokortit ei kelpaa missään, aikaan suomalaiset versiot. Saatiin kuitenkin saksalaiset pankkikortit ja ne toimii, niin ei tarvitse olla 24/7 nostamassa käteistä. Hajoamisen aiheita on löytynyt yliopistolta ja arjesta. Välillä tuntuu, ettet kaupassakaan osaa asioida ilman, että myyjä tuhahtelee ja pyörittelee silmiään. Kolmen viikon palelun jälkeen saatiin tänään viimein lämmityskin toimimaan, kiitos meidän vuokraisännän ystävän, jonka vuokraisäntä (itse myös vaihdossa) on nimennyt meidän omaksi remppamieheksi.

Yliopisto on pyörähtänyt käyntiin. Kurssit ja niiden aikataulut ei ole mitenkään pöllömmät. Kursseja saksan ja englannin kielikurssien lisäksi mm. koripalloa ja kuoroa. Koulua on käytännössä, vaan 2 päivää viikossa, maanantai ja keskiviikko. Tuo neljän päivän viikonloppu kelpaa todella hyvin, varsinkin jos meinataan johonkin reissata.:P

Muuta jännää, mitä on mahtunut tähän kuukauteen, on ollut reissu Hannoveriin, Hannoverin eläintarhaan (suosittelen lämpimästi), ja käytiin vielä Wolfsburgissa merkki out-letissa.

Lokakuun lopulla alkaa pienen ihmisen mieli pikku hiljaa kääntyä joulua kohti. Pinterest ja nämä Saksan askartelu-/sisustus-/krääsäkaupat ei ainakaan yhtään auta asiaa. Tänään vapaa päivän kunniaksi mentiin ostamaan spraymaalia ja kerättiin tienpientareelta valtava nippu risuja. Tarkoitus olisi kuivattaa ja maalata nuo risut ja tehdä niistä sitten jotain kivaa joulua ajatellen. Samalla innostuimme myös tekemään lasipurkeista tuikkukippoja. Nyt pidetään peukkuja, että nämä väkerrykset onnistuu. Todettiin, että kyllä ihminen on onnellinen silloin, kun pääsee tekemään jotain.